Krooniset tulehdukselliset suolistosairaudet ovat lisääntyneet Suomessa voimakkaasti. Tulehduksellisia suolistosairauksia ovat haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti, joista käytetään yhteisnimikettä IBD eli inflammatory bowel disease.
-20 viime vuoden aikana IBD:n esiintyvyys on nelinkertaistunut. 30-40 -vuotiaista suomalaisista noin prosentti sairastaa IBD:tä eli tämän ikäryhmän kohdalla voimme puhua jo kansantaudista, kertoo osastonylilääkäri Taina Sipponen HYKS Vatsakeskuksesta.
Sairaudet ovat kroonisia eikä niiden syytä tunneta. Tyypillisiä oireita ovat ripuli, veriulosteet ja vatsakivut. IBD:hen ei ole parantavaa hoitoa. Tulehdusta lievitetään lääkkeillä. Jos tulehdusta ei saada kuriin lääkkeillä, saatetaan tarvita leikkaushoitoa.
IBD on ollut mukana kliinisten laaturekisterien hankkeessa pilottina ensimmäisten joukossa. Taina Sipponen on ollut mukana rakentamassa rekisteriä alusta alkaen eli noin nelisen vuotta, ja hänellä on runsaasti käyttökokemusta rekisteristä.
-Kliinisten laaturekisterien työkalu on ollut myönteinen asia, ja se vie toimintaa oikeaan suuntaan. IBD:n rekisteri eroaa muista laaturekistereistä siten, että se integroi potilastietojärjestelmistä tiedot laboratoriotuloksista, leikkauksista ja lääkkeistä, mikä onkin osoittautunut hyvin tärkeäksi. Integrointi on toiminut kohtalaisesti, joitain päivityksiä ja korjauksia tulee aika ajoin. Rekisteri on kuitenkin helppokäyttöinen eikä siihen tarvittavien tietojen täyttäminen vie paljon aikaa, Sipponen kertoo.
-Olemme kansallisen laaturekisteriryhmän kesken kokoontuneet ja sopineet yhdessä kansallisen tason laatumittareista. Vertaisarviointimateriaalia ei vielä ole, mutta se on tuloillaan. Lisäksi on kehitteillä pitkittäismittari, jonka avulla voidaan mitata yksittäisen lääkkeen vaikuttavuutta.
Mittaaminen parantaa laatua
Sipponen uskoo vertaisarvioinnin myönteisiin vaikutuksiin. -Kun jotain mitataan ja verrataan muihin, niin hoidon laatu pyrkii nousemaan kauttaaltaan. Ilmenee yhteinen tahtotila hoidon kehittämiseen, joskaan en usko, että yliopistosairaaloissa olisi merkittävää eroa hoidon laadussa, Sipponen arvioi.
Ylipäänsä laaturekisterin osalta ideana on, että se yhdenmukaistaisi hoitokäytäntöjä, oire- ja tähystysdokumentaatiota ja että sen käyttö laajenisi ja yhdenmukaistuisi.
-Tavoitteena on, että jatkossa ei olisi pelkkiä sanallisia arvioita, vaan myös objektiivisia numeraalisia mittareita, Sipponen jatkaa.
Jatkossa kansallisella tasolla sovitut yhtenäiset parametrit yhdenmukaistavat hoitoa edelleen ja myös potilaan oma panostus tulee mukaan. Tämän myötä laaturekisteristä on mahdollista kehittää laajempi hoitorekisteri. Lisäksi laaturekisterin tietoja voidaan yhdistää muihin datapankkeihin, jolloin on mahdollista saada kattavaa materiaalia tutkimuskäyttöön ja kehittää sitäkin kautta hoitomuotoja edelleen. Hoitopolkuja on mahdollista viedä myös kohti digihoitoa eli että potilaita hoidetaan entistä enemmän verkon kautta.
-Pidän tärkeänä, että laaturekisteri olisi mahdollisimman laajassa ja aktiivisessa käytössä, jotta saadaan oikeasti kattavaa ja objektiivista tietoa. Kliininen laaturekisteri antaa myös mahdollisuuden raportin laatimiseen omasta klinikasta ja omista potilaista. Uskoisin, että tämä tieto on hyvin kiinnostava kaikille hoitotyötä tekeville alan ammattilaiselle, Sipponen arvioi.
Kaikki uutiset >